Pakkasen kestävä koira -takki päällä!

Jo on kuivaa pakkaskeliä odotettu kissojen ja etenkin koirien kanssa. Nyt se tuli, sopivasti joulunalusviikoilla. Koira ja emäntä nauttivat pirteästä pakkaskelistä ja pimeätä valaisevasta puhtoisesta lumesta.

Koirien vaatevarustelu on pohdituttanut pitkin toista koiraelämääni. Kun hoksasin, että koira tarvitsee yhtä lailla lämmintä ylleen kuin ihminenkin, on sään mukainen vaatekerta itsestäänselvyys kummallekin osapuolelle. Kun on pentuna tottunut saamaan mukavat vetimet päälleen, ei aikuisena tarvitse väkisin vääntää vedintä ylle.

Tosin tämä pieni paimenemme vaikuttaa olevan talvenkestävää laatua. Turkki on tuuhea, ainakin omalla yksilöllämme. Matala maavara vähän arveluttaa, paljas massu on kovin lähellä jääkylmää tannerta. Mutta koira liikkuu koko ajan, pienet jalat vilistävät ja huristavat eivätkä paljoa pysähtele. Lenkin varrelta löytyy jatkuvasti uteliaalle pikkumiehelle uusia tutkittavia paikkoja. Pakkaskelillä ei jäädä edes jumittamaan, kuten säyseämmillä keleillä. Silti takki on aina paikallaan antamassa suojaa kylmältä ja viimalta.

Jokainen kylmällä kelillä vastaan tuleva koira, jolla on takki päällään, lämmittää mieltä, koska koiran hyvinvoinnista on huolehdittu. Joskus se on huvittanut, nyt oman koiran kanssa se vain kuuluu asiaan.

Ostetaan koiranpesuautomaatti

Kurjahkot marraskuun kurakelit ovat laittaneet koiranulkoiluttajan miettimään kaikenlaisia kotikonsteja ulkonatilan hallintaan. Ulkonatila itse asiassa vielä menettelee, sillä kaikkein pahimmille sade- ja räntäkeleille on keksitty vettäpitävät goretexit sekä koirille että emännälle.

Vaan se sisääntulo kurakelistä. Ahdas aravaeteinen ja usein kaksi kuraa tippuvaa koiraa, eli kahdeksan tassua ja kaksi matalaa massua odottamassa pyyhkimistä. Riisu liivit, valjaat ja vilkkuvalot, pyydä koiria odottamaan rauhallisesti paikoillaan, riisu omat päällysvaatteet, pipot ja hanskat ja haali vähän käytettyjä pyyhkimiä ympärillesi. Polvistu matalajalkojen tasalle ja aloita puhdistautumisrituaali.

Kumpi ensin? Toinen rämekoirista on alistuvaa sorttia, jähmettyy neljälle jalalle matalaan länkiasentoon ja odottaa kiltisti hellävaraista käsittelyään. Saattaa lepertelevää emäntäänsä lipaistakin kiitokseksi käsittelystä, tosin aina vaan jähmeänä paikallaan. Toinen inhoaa pyyhettä, tassuihin koskemista ja etenkin paikallaanoloa. Kiertää itsensä ympäri, hakeutuu kenkätelineen rakoseen ja äännehtii mitä ihmeellisempiä äännähdyksiä. Kaikki tämä neliön tilassa.

Hiljaisempi tapaus saakin usein ensin kuivakäsittelyn ja pääsee ovenrakosesta ensin. Sitten kiemurteleva ja outoja vastalauseita päästelevä adhd pyyhkimällä sinne päin kuivaksi. Ja hänkin hirveätä vauhtia vapauteen.

Koirat suunnistavat suoraan -minnepä muualle kuin sängylle tai sohvalle lepäämään ja pyyhkimään loppuja kuria itsestään. Onneksi tämän emännän siisteyskäsitys on kohtuullisen avara ja sanoisinko suhteellisen joustava, ja pesukoneetkin on sitä paitsi keksitty. Herkemmälle voisi tulla draumoja.

Kaikki nämä kurjien kelien prosessit kuuluvat kuvaan. Siltikin viisaat insinöörit voisivat kehittää eteiseen asennettavan koiranpyyhkimisautomaatin, mallina autonpesu- tai kenkienpyyhkimiskoneet. Koira kävelemään keskelle pyöriviä imukykyisiä harjaksia, jotka pyyhkäisisivät hellästi ja miellyttävästi koiran kuivaksi kainaloita myöten. Emäntä seisoisi koiria vastassa koneen toisessa päässä ja saisi vain pusut palkaksi puhtoisilta hauvoiltaan.

Lenkiltä tulossa, pyyhkimisoperaatio alkamassa.

Ostetaan heti koiranpesuautomaatti kun semmoinen on tarjolla.