Talvipalttoot on kaivettu kellarista, hetikin yli 10-15 miinusastetta vaatii koirille lämmintä päälle. Touhu ja pukeminen on kuin aikoinaan päiväkoti-ikäisillä, palttoota lähdetään karkuun heti kun valpas silmä sen huomaa. Takkeihin kuitenkin nöyrästi pujottaudutaan jahka mamma on liukkaat kaverit motittanut, ja pienen jäykistelyn jälkeen takki unohtuu jo lenkkitien päässä. Juniorin jäykistely kyllä alkuun oli omaa luokkaansa, se seisoi kuin patsas niillä sijoillaan, kunnes ovi aukeni ja poika sai liikettä niveliinsä.
Normilenkeillä mennäänkin vilkkaaseen tahtiin, ja jos Juniori jarruttelee, tarjotaan lämmintä sylikyytiä, kunnes se on taas valmis hyppäämään tien poskeen. Ja välillä pyrähdetään juoksuun koko porukka, jotta veret jatkavat virtaamista tassuissa ja varpaissa. Iksun saa helposti innostettua heelerihepuliin ja sehän vasta lämpimänä pitää. Samoin kuin emäntänsä siinä perässä juostessa.
Sydäntalvi on hienoa mutta haasteellista aikaa koiraväelle, ilmojensa puolesta yleisesti ja sitten erikseen arjessa kaikkinensa, kun työmatkat tahtovat jumiutua ja huoli koiruuksista ruuhkassa seistessä on kova. Onneksi on jälleen kerran havaittu, että kun turvaverkostot on kunnossa, kestää pienet talviset haasteet mennen tullen.
