keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Koirat ja naamakirja

Useimmat koirat ovat tosi taitavia käyttämään sosiaalista mediaa. Niillä on ilmiselvä tarve käydä tarkistamassa kaveriensa seinäkirjoitukset ja päivitykset useamman kerran päivässä. Mutta myös koirilla, kuten ihmisillä, on yksilölliset tarpeensa. Toiset tulevat selvästi vähemmällä medialla toimeen, toiset eivät ymmärrä siitä tuon taivaallista, ja toiset taas ovat sosiaalisen median varsinaisia suurkuluttajia.


Meidän perhepiirissä on kolme koiraa, jotka enemmän tai vähemmän viettävät aikaa yhdessä. Kotona riehutaan ja vedetään rallia, pihalla riehutaan ja vedetään rallia sekä luonnollisesti pidetään vieraat loitolla kova- ja moniäänisesti yhdessä tuumin, ja väliajat kuorsataan sovussa kuka missä milloinkin ja mitenkin.

Meidän koiraimme sosiaalisen median tajun ja sen eroavaisuudet voi huomata selvästi. Ulkoiltaessa kolmen eri intressillä varustetun koiran kanssa on hauskaa havainnoida, kuinka erityyppisesti koirat käyttävät omaa mediaansa.

Meillä on Laaban, joka on itseoikeutettu isä aurinkoinen vanhimpana koirajäsenenä (paitsi kun hän yrittää lähestyä juniorin ruokakuppia), ja joka on kohtuullisella ruokahalulla varustettu palliton mutta varsin valovoimainen persoona. Laaban twiittaa nopeita kuulumisia, joissa ei välttämättä ole päätä eikä häntää. Sitten meillä on Rulle, joka bloggaa. Hän on maailman pohtivaisin koira ever, ja on ehtymättömän kiinnostunut ympäristöstään nauttien suunnattomasti sen tutkimisesta. Hännänhuippuna tulee Iksu, joka roiskii ja jakaa teinimäistä ilosanomaansa omalle seinälleen. Hän on myös ottanut tehtäväkseen ilostuttaa ja sulostuttaa vanhempien perheenjäsentensä elämää tarjoamalla ehtymätöntä actionia niin lenkeillä kuin kotioloissa, aamulla, päivällä ja illalla.
Kukin heistä suhtautuu lenkinvarren mediaansa hyvin yksilöllisesti. Rulle etsii naisia, Laaban ruokaa ja Iksu kaikkea mikä liikkuu.

Seinät ja linkit tutkitaan tarkoin, jos ne vain soveltuvat oman kiinnostuksen piiriin. Etenkin Rulle, joka on erityisen kiinnostunut naispuolisten kavereidensa kirjoituksista, lukee antaumuksella jokaisen viestin. Liki jokaiseen hän myös kommentoi, vähintäänkin tykkäämällä. Joskus hän kommentoi melko painavasti, tarpeen vaatiessa.
Iksun sanoisinko melko lyhyt keskittymiskyky ei mahdollista pysähtymistä aivan joka seinäkirjoituksen kohdalla, vaan laatu korvaa hänellä määrän. Pienet merkityksettömät lenkin varren tokaisut eivät saa häntä edes pysähtymään, hän selailee viestivirran nopeasti läpi ja pysähtyy vasta kun kirjoituksista ponnahtaa selkeästi esiin merkittävä viesti, esimerkiksi juoksuinen viehkeys tai Cittarin täytetyn sämpylän käärepaperi. Näihin seinäkirjoituksiin Iksu suhtautuu erittäin vakavasti ja antaumuksella.

Laaban sen sijaan sivuilleen vilkaisematta painaa kuin juna ohi seinänsä, ja pysähtyy vasta kun kohdalle osuu erityisen painava ruokavinkki. Sen lumoissa tongitaan ja surffaillaan jo hieman syvemmällä sosiaalisen median syövereissä.
Kolmen koiran kenttätutkimuksella olen havainnut, että se koira joka paneutuu erityisen tarkasti viestiensä maailmaan, on sosiaalinen myös ”livenä”. Kun kavereita, joiden kirjoituksia matkan varrella luetaan, kohdataan myös nokakkain, on ilo ylimmillään (tai ärinä, riippuu sukupuolesta). Koira, joka ei lue viestejään, ei myöskään ole livenä kiinnostunut kanssaeläjistään. Vastaantulevista kaverikoirista myös näkee pitkälle, jos koiran sosiaalisen median taidot ovat kehittymättömiä, joko että koiralle ei ole sallittu ollenkaan median käyttöä, tai että se on itse valinnut sen tien.

Mielenkiintoista – voisikohan näitä huomioita soveltaa myös ihmisiin? Jatkaa tarkkailua, myös oman sosiaalisen mediansa käyttöä... : ]