"Laabanin spesiaalitemppu on napata kinnas/lapanen/sormikas/nakki pahaa aavistamattoman ihmisen kädestä. Hän tekee sen salamannopeasti, täysin yllättäen, tarkkailtuaan ensin salaa, että kinnas/lapanen/sormikas/nakki on valvomaton ja ihminen, jolla se on, on kiinnittänyt huomionsa muuhun kuin kädessään olevaan irralliseen yllämainittuun omaisuuteensa. Tänään Laaban on tehnyt sen kahdesti, koirapuistossa ja Rajasaaressa. Lapaset lähtivät, ja aivan vierailta kanssapuistoilijoilta... ; )". (Lainaus koirain kuvablogista.)
Koira on kerrassaan virkeä otus. Sen leikkikenttänä on koko maailma. Ja mitä avarampi maailma, sitä virkeämpi koira. Se keksii kepposia ja kavaluuksia ihmisen pään menoksi kun silmä välttää. Sen mielikuvitus on rajaton ottaessaan iloja irti sieltä mistä saa. Siksipä koiralle on tarjottava mahdollisimman paljon iloja irti otettaviksi. Ja luonnollisesti ihan heti pikkupennusta kotiin saapuessaan. Ja mieluummin runsaasti kuin liian vähän, käsittäen kaikki kodin tarve-esineet. Silloin Koira tuottaa aitoa iloa ihmiselleen ja mikä tärkeintä: ihminen koiralleen.
Kuten tyttären koira Laaban. Jo pitkään se on huvitellut nappaamalla ulkoiluttajansa kädestä puolihuolimattomasti pitelemänsä tarve-esineet kuten hanskat, pipot ja ruuat. Nyt se on laajentanut toimintaansa myös muiden koirien ulkoiluttajiin. Se on avartanut katsantokantaansa. Mikä on vallan ihailtavaa, koska se pystyy huomattavasti parempaan kuin ihminen.
Välillä ulkoiluttaja on ollut ovelampi ja tarkkaillut koiraa hanskaa kädestä ottaessaan. Oveluus on toiveajattelua ja koiran hämäysta. Koira itse asiassa tarkkailee sinua sinun tarkkaillessasi sitä. Kun luulet että koira on keskittynyt esim. mielenkiintoiseen kuoppaan, ja unohdat piteleväsi hanskakättä liian alhaalla, saatkin saman tein hyvästellä hanskasi. Se on koiran kuonossa matkalla kohti horisonttia. Eikä koiraa haittaa ollenkaan, että pakkanen on luja, ja että ihmisen käsi jäätyy ikävästi ilman hanskaa.
Juuri siksi olen pitänyt ja pidän koiraeläintä kotini vahvuudessa. Mitä enemmän annan koiran käyttää mielikuvitustaan ja nauttia fiksuudestaan, sitä enemmän opin itsekin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti