ja terveellä omistajallaEläimellä, tässä tapauksessa koiralla on tutkitusti tervehdyttävä vaikutus ihmiseensä. Onko ihmisellä tervehdyttävä vaikutus koiraansa?Matkan varrella näkee kaikenmoisia koirantaluttajia umpinatseista vaarattomampiin hölmöihin. Tämä blogimerkintä on tulta ja tappuraa eläinten huonosta ja narsistisesta kohtelusta.
Jotkut nimenomaisesti viisaat koira-asiantuntijat ovat sanoneet, ettei se koira ongelmatilanteissa hoitoa tarvitse vaan se ihminen siellä hihnan toisessa päässä. Ja mieluimmin ihan suljettua hoitoa. Lääkkeeksi koiranomistajalle pitäisikin antaa samoja lääkkeitä kuin on itse antanut koirallensa. Joko porkkanaa tai keppiä, siis palkitsevaa tai fyysistä "neuvontaa", aivan samaa lääkettä kuten omistajan omat näkemykset ovat olleet koiransa "parhaaksi". Julmiin oppeihin päätyneille koiranomistajille sen pitäisi avata silmät tai ainakin herättää hermojärjestelmä tuntemaan, miltä eläimestä tuntuu, kun sitä koulutetaan tai pidetään asianomaisen opein.
Tämä toteamus jo ihan siitäkin syystä, että vahingossa olen joutunut hiljattain sivusta seuraamaan, kun tällaiset itseoikeutetut koirankorjaajat "kouluttavat" arvostelukyvyttömien omistajiensa koiraparkoja. Metodeina on mm. helvetillistä kolinaa ja rajua riuhtomista. Niinkö tervepäisiä koiria tehdään? Voin vain kuvitella minkälaiset opit ovat, kun ylimääräisiä silmäpareja ei ole näkemässä. Ja toiminta on laillista?!
Narsismia on monenlaista, ja silloin kun se kohdistuu puolustuskyvyttömiin täysin toisten vallassa eläviin kuten lapsiin ja eläimiin, on sillä kehnot ja ikävät vaikutukset kohteisiinsa. Heistä tulee epätoivottavasti käyttäytyviä ja usein hermoraunioita. Karmeita esimerkkejä löytyy niin ihmis- kuin eläinsuojelurikkomuksista. Palakoon helvetin tulessa nämä narsistit. Vallankäyttö kertoo ihmisestä sen, että kun se ei pysty ulottamaan narsistisia halujaan tasavertaisiinsa kanssaeläjiin, sen täytyy päteä muualla. Se ottaa kohteekseen puolustuskyvyttömät, ja saa kaipaamaansa kunnioitusta aiheuttamalla pelkoa ja pahaa oloa rajattomin itsensä suomin valtuuksin. Se aiheuttaa puolestaan Ilmiön jossa kidutettava yrittää kaikin tavoin miellyttää kiduttajaansa, että kärsimys olisi edes hiukkasen vähäisempää. Vallankäyttäjä nauttii sairaasti vallastaan.
Sitten on niitä, jotka joutuvat armottomien ja arveluttavien eläimenpitokäytäntöjensä vuoksi kyseenalaisiksi ja alkavat selitellä ja verrata toimiaan yleisiin eläinsuojelulain pykäliin. Todistelevat, etteivät alita lain asettamia vaatimuksia. Kuvittelevat narsistisesti toimiensa olevan normien mukaisia ja hyväksyttäviä kun eivät mielestään alita yhteiskunnan asettamia minimivaatimuksia eläinten kohtelussaan. Tulee mieleen minimipalkka jonka saaja näkee nälkää ja kylmää ja kituu ainaisessa kärsimyksessä ja toivottomuudessa. (Koira pienen pieneksi lohdukseni ei tiedä paremmasta.) Jos noilla kriteereillä pitää kotieläintä, ei se ole eläinsuojeluhengen mukaista, ei eettisiin arvoihin perustuvaa, eikä liioin inhimillistä eikä tervettä toimintaa. Palakoon nämäkin koiranpitäjät ja muut helvetin loimussa, johon viimeistään viimeisellä tuomiollaan joutuvat.
Koiran tai minkä tahansa eläimen ottaessaan, ottaa sen karvoineen päivineen. Se ei ole kaapissa pidettävä esine, sellainen minkä laittaa komeroon silloin kun sitä ei tarvitse ja ottaa esille vain silloin kun sitä itse halajaa. Eläimen on saatava elää kokonaisvaltaisesti ja lajinomaisesti, sille on suotava liikuntaa ja toimintaa lajinsa mukaisesti. Sen on saatava kontakteja, virikkeitä ja täydellistä hyväksyntää pitäjiltään. Sen on saatava ymmärtävää huolenpitoa, hellyyttä ja inhimillistä kohtelua, paljon kyljessäoloa ja ihmisen ja muiden lajitovereiden läsnäoloa. Jos tätä ei eläinsuojelulaki vaadi tulkitsijoidensa mielestä, ei se kerro että eläintä pidetään hyvin ja kunnioittavasti. Se kertoo, että laki pykälineen on riittämätön eikä aja heikompien luojan luomien asiaa edes minimissään. Kaikkein eniten se kertoo siitä, että keskuudessamme on tunneköyhyyttä enemmän kuin pystyy käsittämään.
Mikään eläin ei kuulu häkkiin tai muuhunkaan ahtaaseen suljettuun olotilaan. Ei väliaikaisesti saatikka säilytyksellisesti. Ei kotioloissa eikä eläintarhassa. Saatikka kotieläin. Saatikka mikään eläin. Nämä ovat minun eläinsuojelupykäliäni enkä ainakaan minä muita pykäliä tarvitse.
Kaiken tulen ja tappuran lisäksi: jos joutuu eläimen ottaessaan hankkimaan tietoa dogmaattisista opeista ja lapsellisista johtaja- sun muista teorioista, on heikoilla jäillä. Jos itsellä ei ole intuitiota ja käsitystä inhimillisten olojen järjestämisestä lemmikilleen, on eläimenpito jätettävä sikseen. Jos ymmärrys puuttuu, on jätettävä eläin hankkimatta. Sen käsittää normiterve ihminen. Mutta entä narsisti, jolla ei ole kykyä tuntea empatiaa muiden kuin omaa elämäänsä kohtaan? Sille on kerrottava ettei ansaitse eläintä.
*******
Siitäpä tullaankin siihen hartaaseen toivomukseen, että lemmikkienkasvattajat kaikella ammattitaidollaan olisivat myös ihmistuntijoita. Lemmikit annetaan vain tervepäisille ihmisille. Jaa että mitkä kriteerit ja miten määritellään? Tervepäisen kasvattajan tervepäisellä intuitiollapa tietenkin. En tunne yhtään tervepäistä kasvattajaa, joka olisi antanut kasvattinsa arveluttaviin oloihin. Tynnyrissä, komeroissa ja häkeissä kasvaneita seonneita koiria näkee maailmalla ja jopa omilla kotinurkillaankin liikaa. Se yksikin on siis liikaa.
"Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän."
Miksi ei jokainen koira voi saada hyvää ja arvoistaan elämää? Miksi toisilla koirilla on niin paljon huonompi tuuri kuin toisilla?
