Räntää ja zombieita

Jaksan jokaiselle koirattomalle kaverilleni ja muillekin satunnaisille vastaantulijoille alati mainostaa koiraelämän hienoja puolia. Kuten koiran varauksettoman suurta jälleennäkemisen iloa -eron pituudesta huolimatta, yhteisiä vaelluksia avarissa metsissä kauniissa keleissä, tai koiran hellyttävää hengitystä sen nukkuessa tyytyväisenä ja turvassa kylkeä vasten peiton alla. Kaikki on totta, enkä ilman niitä osaisi enää olla.

Kerranpa taas kehotin erästä työkaveria hankkimaan koiran, tuntui että olisi hyvää maaperää sekä koira hänelle että hän koiralle. Kaveri siitä hekottamaan, että koirat on kivoja, mutta ei varmasti hanki. Hän ei rupea aamuhämärissä zombiena kaulus pystyssä ja huppu päässä vaakarännässä kulkemaan narun päässä hädin tuskin hereillä. Hän valitsee lämpimän valoisan keittiön, virkistävän kaffeen ja aamulehden päivänsä avaajaksi. Ja lähtee ajoissa töihin, kuivin jaloin. Täytyy tunnustaa, etten hetkeen keksinyt nasevaa vastavetoa tuolle näkemykselle ; ).

Nykyisin huvittaakin tarkastella vastaantulevia koirantaluttajia, etenkin kehnoissa keleissä ja työaamuisin. Heissä näkee likipitäen saman näyn kuin tämä viisas työkaverini on havainnut töihin mennessään -tietenkin ajoissa ja ennen koiranomistajia. Nyt näkee myös itsensä zombiena, kellonkulusta kuitenkin hyvin tietoisena, jalat märkinä ja puolikuolleena väsymyksestä sekä tietysti myöhässä ja kahvittomana. Koira taasen kiireettömänä nautiskelee joka haun ja maun lenkin varrella, autuaan tietämättömänä että juna toisensa perään karkaa emännän edeltä.

Jompsin kumpsin, on tietysti oma valinta. Ja jos ei huvita, ei koiraa voi eikä saa ottaa. Joskus on melkein luksusta, jos koira on hoidossa työaamuna, jolloin ehtii maistamaan tuoretta kahvia ja lukemaan ainakin otsikot päivän lehdestä. Ehkä ehtii säädylliseen aikaan töihinkin. Vaan kotiintulo on sitten sitäkin ankeampaa. Ei kukaan vingu kuin sika, eikä hypi riemusta lipoen naamalle. Eikä viikonlopun kiireettömiä heräämisiä venyttelevän koiran vierestä voita mikään.

Eli goreteksia sekä koiran että emännän päälle, oli aamukeli ankea tai ei. Iltalenkiltä tulon jälkeen kerkeää kyllä nauttimaan lämpimästä sisätilasta ja vaikkapa kuumasta kaakaosta, ja rentoutua hyvin ennen aamulenkkiä.

Niin, terveisiä syksyn ensimmäiseltä  räntäkeli-iltalenkiltä. Tuossa nuo nyt jaloissa tuhisevat, autuaan onnellisina lämpimissä pedeissään. Aamua innokkaana odotellen, emäntänsä ja koirat : ).

Hanki koira - hanki elämä!

Joskus joku on maininnut koiraelämästään innostuneelle, että hanki elämä. Minäpä väittäisin, että jos ihmisellä ei ole koiraa, kannattaisi hankkia. Siitä vasta seuraa elämä!

Koiraelämässä on se merkittävä puoli, että tapaa mahtavien koirien ohella myös mahtavia koiraihmisiä. Hankkimalla koiran, hankit elämää, sillä koira sosiaalistaa umpimielisimmänkin eläjän. Kuten meikäläisen, jolle sosiaalisuus tarkoittaa pitkälti yhteisten asioiden jakamista, ei pelkkää tyhjänpuhumista itselle tyhjänpäiväisistä asioista. Vanhemmiten pystyy tuonkin seikan jo tunnustamaan ihan kirkkain silmin...

Mitä oli ennen nykyistä koiraelämää? Töitä, perhettä, töitä. Ystävät ja kaverit kaikkosivat yhteisten harrastusten puutteessa sekä tappavan työ- ja perhe-elämän puristuksessa. Jokainen puuhaili omiaan eikä elämässä jäänyt kovinkaan paljon sijaa viettää yhteistä aikaa ja jakaa elämää pelkän arjen puitteissa. Perheellisten ystävien tapaaminen tapasi olla pelkkää hulinaa kirkuvien ja oikuttelevien jälkikasvujen kanssa (kontra hyvin käyttäytyvät koirat, huom! ;), eikä joidenkin yhteisten viikonloppujen tai illanviettojen jälkeen rentoutumisesta, sielunrauhasta tai ylipäätään levosta ollut jälkeäkään. Sanoisinko päinvastoin.

Koiran tullessa taloon elämänrytmi ja -asenne muuttui.

Arkipäivän elo piti järjestää säännölliseksi, koska koiran hankkiminen vaatii ehdotonta sitoutumista hoitaa sen perustarpeet, eli liikuttamisen ulkoilmassa, laadukkaan ravinnon hankkimisen ja eläimen itsensä sosiaalistamisen. Ja kappas vaan kummaa, samat tarpeet tuli siinä hoidettua itselleenkin kuntoon!

Yhtä varmasti kuin lasten ollessa pieniä ja tarhassa, täytyy töistä lähteä normiaikaan kotiin viemään koiraansa ulos. Ruokapuolesta en tosin ole niin vakuuttunut -luulen nimittäin että koirani syö parempaa ravintoa kuin minä. Mutta sosiaalistamisen kanssa homma on toiminut molemmin puolin.

Koiran kanssa on kiva lähteä reissuun. Ja kun reissuun lähtee kaveri ja koiransa, on reissuunlähtö sitäkin kivempaa. Tämä entinen roduttoman koiran omistaja innostui jopa koiranäyttelyistä, mikä oli jo melkein ihme. Uuteen elämään tuli myös uusia harrastuksia, tapahtumia ja muita toiminnallisuuksia kuten arkista yhteydenpitoa uusiin ystäviin. Erilaisia yhteydenpitomuotoja muodostui elämään yhtäkkiä ja yllättäen niin, että välillä on pitelemistä, että muistaa elää sitä arkeaankin ja ennen kaikkea käydä henkensä pitimiksi myös työelämässä.

Koiraihmiskavereiden kanssa tulee jaettua monenlaista asiaa, sekä iloja että suruja. Tulee luotua verkostoja (myös turvasellaisia), puhuttua ummet ja lammet kaikesta koiruuksiin liittyvistä ja ennen kaikkea muistakin ilmiöistä. Useimmat koiranomistajat ovat erittäin viksua porukkaa, sympaattisia ja empaattisia ihmisiä, joiden kanssa on mukava jakaa paljon muutakin kuin koiruusasiat. Tietystikään mikään harrastus ei ole niin vedenpitävää, etteikö ikäviäkin asioita ja jopa ihmisiä tule vastaan. Harmittavat sattumat sinällänsä vain syventävät niitä hienoja kokemuksia, mitä koiruudet tuovat elämään.

Oman koiran kanssa on ehditty kokeilla näyttelyiden ohessa pienimuotoista (makkaran) jäljestämistä, verijälkeä, flyballia, koirakurssia, ja on jopa tuurattu sairastunutta kurssilaista rally-tokossakin. Käymme suhteellisen säännöllisesti paikallisissa rotutapaamisissa, sekä säännöttömästi rotuyhdistyksen järjestämissä tilaisuuksissa. Saatamme huristaa ex tempore tapaamaan koiraystäviä ja etukäteen voimme sopia lenkkeilyistä pienissä porukoissa. Koira harrastaa agilitya oman personal trainerinsa kanssa, pientä arkitokoa kotona ja säännöllistä uimista joskus jopa uimahallissa. Viimeisin elämys sekä koiralle että omistajalle oli paimennuskokeilu. Kaikkia näitä menemisiä ja aktiviteetteja yhdistää yhdessä tekeminen, sosiaalinen kanssakäyminen ja ennen kaikkea -ihanat mukavat ihmiset, joista saattaa tulla parhaimmassa tapauksessa elinikäisiä ystäviä.

Kaikki tämä, koska olet päätynyt hankkimaan koiran. Ei paha ;D.

Naamakirjasta napattua...

Koirani
Kysymyksiä ja vastauksia elävästä elämästä eli Facebookista ;)

Rotu?
Lancashiren karjakoira (ent. heeleri ; )

Kutsumanimi/nimet?
Rulle, Rullukainen, Rullukka, Rulltsu, Rullu, Rulle Bulle

Syntymäaika?
21.1.2007

Missä tapasitte ensimmäisen kerran?
Meidän eteisessä.

Minkä ikäisenä koirasi oppi sisäsiistiksi?
Meni melko pitkään, muistikuva on 6-7 kk.

Tuleeko koirasi toimeen toisten koirien kanssa?
Tykkää lajitovereistaan. Pullistelee joskus toisille uroille, mutta on hallittavissa. Hurmailee tyttöjä, ei saa silmiään irti viehkoista neidoista.


Millä käskysanalla saat koirasi istumaan?
Koira istuu jo luonnostaan itsekin, mutta jos välttämättä jostain syystä toivon hänen istuvan, niin sana on istu ;)

Maahan?
MaaHAN, jolloin koira osaa pyllistää hienosti!

Pysymään paikallaan?
Odota. Rullen bravuurilaji.

Montako kertaa päivässä koirasi syö?
Kahdesti plus makupalat päälle.

Mikä on oudoin tapa, mikä koirallasi on?
Jumppaa isännän kanssa aamujumpat ja venyttelee kylkeä vasten.

Onko koirasi koskaan purrut ihmistä?
Ei. Kerran oli lähellä iskeä vieraan pohkeeseen koiralle yllättävässä tilanteessa.

Toista koiraa?
Ei tietääkseni. Näykkivät veljellisesti toisiaan Laabanin kanssa mutta verta ei ole virrannut.


Kauhein kokemuksesi koirasi kanssa?
Kaksi kauhutapausta: koira lähtee täyttä vauhtia jäniksen perässä peltoa pitkin ja vilkasliikenteistä tietä kohti. Tie oli kaukana, mutta koira ei kuullut ei nähnyt muuta kuin riistansa. Tooodella pitkän matkan päästä kaartoi takaisin päin, eikä tie ollut siellä enää kaukana :O. Toinen tapaus kun puolivuotiaana pentusena haistoi pusikon läpi virtaavan lika- ja romuojan, syöksyi pengertä pitkin pusikkoon ja hyppäsi oitis veteen. Ryntäsin pöheikön läpi ja näin että koira ajautuu poispäin kaiken maailman romuraudan seassa. Kutsun ja maanittelen ja koira räpiskelee rantaan päin. Rantapenger oli jyrkkä mutta sain kiskottua pentusen vaivoin kuiville, ei olisi itse päässyt ylös. Kyllä sydän hakkasi tapauksen jälkeen pitkään.

Ihanin kokemus koirasi kanssa?
Kyllä se on arki ja mökkireissut. Rullen ja Laabanin ensitutustuminen ja touhut yhdessä. Kotiintulon ilo, kylkeen peiton alle kaivautuminen nukkumaan mennessä, koirien uintireissut ja kavereiden tapaamiset, eli kun koira nauttii, nauttii äiskäkin.

Tykkääkö koirasi uida?
Jo vain! Vesipeto-ojakoira. Mikä tahansa märkä pläntti, niin sinne!


Mitä koirasi pelkää?
Vieraiden ihmisten huomionosoituksia. Pieniä lapsia. Joskus yömyöhällä kulkijoita. Yllättäviä tilanteita.

Hankkisitko itsellesi toisen saman rodun edustajan?
Valloittava rotu, mutta terveystilanne on huolestuttava. Mielestäni liian monta sairastunutta koiraa populaatioon nähden. Liian monta draagista koira- ja ihmistarinaa viime aikoina. Jos geenitesti saadaan, voisin harkita toista heeleriä. Sitä ennen, jos toisen koiran hankin, se on toisen (tai moni-)rotuinen.

Samalta kasvattajalta?
Kasvattajalla ei ole väliä, kunhan geenitesti on todennut suunnitellut vanhemmat terveiksi pahimmilta perinnöllisiltä sairauksilta.

Vanhan koiran viisautta

Vanha koirani Sabina harmaaparta joulunvietossa mökillä. Sabina kasvatti partansa jo viisi-kuusi-vuotiaana :).

Koiran silmissä piilee arvaamatonta viisautta, ja koiran viisaus ja ymmärrys senkun kasvaa vanhetessaan. Niin ihana ja hellyyttävä kuin pentu osaakin olla, on vanhassa koirassa aina erityistä viehätystä. Vuosien mittaan ovat ehkä hötkyilyt vähentyneet, mutta ajatuksenjuoksu vain terävöityy. Mitenhän tuon ominaisuuden saisi ihmisillekin ; ). Onko lainkaan dementoituneita koiria?!

Aihe tuli ajankohtaiseksi kun kerran kauppareissun varrella olevaan koirapuistoon tuli keltainen pitkäjalkainen hieman koikkelehtiva koira. Naama oli aivan harmaa, kulku kävi hitaanlaisesti. Yksi nuuskaisu vastassa olevaan innokkaaseen töppäjalkaan ja toteamus että ei jaksa kiinnostaa. Koira jatkoi rauhallisesti menojaan aidan vierelle tuoksuttelemaan kukkia.

Perässä tuli emäntä hymyä tehden. Kertoi että poika on jo 16-vuotias. Lyhyessä ajassa sympaattisen oloinen emäntä oli kertonut pitkät pätkät koiransa elosta ja olemisesta. Lämpimiä hauskoja tarinoita ja muistoja koirasta, joka oli elänyt hyvän ja pitkän elämän mieluisana perheenjäsenenä. Samalla koira tutki omassa rauhassaan tutun puistonsa vierustoja, kallisteli päätään välillä emäntänsä naurun suuntaan ja jatkoi rauhallisesti elämästään nautiskelua.

Yksi tarinoista saa vieläkin nauramaan. Emäntä kertoi, että koiralla on tapana istua autossa isännän vieressä etupenkillä, ja kun isäntä ajaa ja kääntää päätään katsoessaan sivuille, kääntyy vanhan koiran pää aina samaan suuntaan kuin isännän. Siinä isännän ja vanhanherran päät kääntyilevät samaan tahtiin tarkkaillessaan yhdessä liikennettä. Emäntä hymyilee takapenkillä isännän ja koiran saumatonta yhteistyötä. Voin kuvitella miten hauska ja hellyttävä näky!

Koirat alkavat muistuttaa vuosien varrella isäntiään ja emäntiään, tavat tulevat samanlaisiksi ja asioita tehdään yhdessä tuumin. Eleet ja ilmeet tunnetaan puolin ja toisin, vain katse yleensä riittää koiran ja ihmisen välillä. Toivoa sopii että itse saa nauttia aikanaan tooodella pitkään vanhan koiransa harmaasta viisaudesta :D.

Terve koira terveessä ruumiissa

ja terveellä omistajalla

Eläimellä, tässä tapauksessa koiralla on tutkitusti tervehdyttävä vaikutus ihmiseensä. Onko ihmisellä tervehdyttävä vaikutus koiraansa?

Matkan varrella näkee kaikenmoisia koirantaluttajia umpinatseista vaarattomampiin hölmöihin. Tämä blogimerkintä on tulta ja tappuraa eläinten huonosta ja narsistisesta kohtelusta.

Jotkut nimenomaisesti viisaat koira-asiantuntijat ovat sanoneet, ettei se koira ongelmatilanteissa hoitoa tarvitse vaan se ihminen siellä hihnan toisessa päässä. Ja mieluimmin ihan suljettua hoitoa. Lääkkeeksi koiranomistajalle pitäisikin antaa samoja lääkkeitä kuin on itse antanut koirallensa. Joko porkkanaa tai keppiä, siis palkitsevaa tai fyysistä "neuvontaa", aivan samaa lääkettä kuten omistajan omat näkemykset ovat olleet koiransa "parhaaksi". Julmiin oppeihin päätyneille koiranomistajille sen pitäisi avata silmät tai ainakin herättää hermojärjestelmä tuntemaan, miltä eläimestä tuntuu, kun sitä koulutetaan tai pidetään asianomaisen opein.

Tämä toteamus jo ihan siitäkin syystä, että vahingossa olen joutunut hiljattain sivusta seuraamaan, kun tällaiset itseoikeutetut koirankorjaajat "kouluttavat" arvostelukyvyttömien omistajiensa koiraparkoja. Metodeina on mm. helvetillistä kolinaa ja rajua riuhtomista. Niinkö tervepäisiä koiria tehdään? Voin vain kuvitella minkälaiset opit ovat, kun ylimääräisiä silmäpareja ei ole näkemässä. Ja toiminta on laillista?!

Narsismia on monenlaista, ja silloin kun se kohdistuu puolustuskyvyttömiin täysin toisten vallassa eläviin kuten lapsiin ja eläimiin, on sillä kehnot ja ikävät vaikutukset kohteisiinsa. Heistä tulee epätoivottavasti käyttäytyviä ja usein hermoraunioita. Karmeita esimerkkejä löytyy niin ihmis- kuin eläinsuojelurikkomuksista. Palakoon helvetin tulessa nämä narsistit. Vallankäyttö kertoo ihmisestä sen, että kun se ei pysty ulottamaan narsistisia halujaan tasavertaisiinsa kanssaeläjiin, sen täytyy päteä muualla. Se ottaa kohteekseen puolustuskyvyttömät, ja saa kaipaamaansa kunnioitusta aiheuttamalla pelkoa ja pahaa oloa rajattomin itsensä suomin valtuuksin. Se aiheuttaa puolestaan Ilmiön jossa kidutettava yrittää kaikin tavoin miellyttää kiduttajaansa, että kärsimys olisi edes hiukkasen vähäisempää. Vallankäyttäjä nauttii sairaasti vallastaan.

Sitten on niitä, jotka joutuvat armottomien ja arveluttavien eläimenpitokäytäntöjensä vuoksi kyseenalaisiksi ja alkavat selitellä ja verrata toimiaan yleisiin eläinsuojelulain pykäliin. Todistelevat, etteivät alita lain asettamia vaatimuksia. Kuvittelevat narsistisesti toimiensa olevan normien mukaisia ja hyväksyttäviä kun eivät mielestään alita yhteiskunnan asettamia minimivaatimuksia eläinten kohtelussaan. Tulee mieleen minimipalkka jonka saaja näkee nälkää ja kylmää ja kituu ainaisessa kärsimyksessä ja toivottomuudessa. (Koira pienen pieneksi lohdukseni ei tiedä paremmasta.) Jos noilla kriteereillä pitää kotieläintä, ei se ole eläinsuojeluhengen mukaista, ei eettisiin arvoihin perustuvaa, eikä liioin inhimillistä eikä tervettä toimintaa. Palakoon nämäkin koiranpitäjät ja muut helvetin loimussa, johon viimeistään viimeisellä tuomiollaan joutuvat.

Koiran tai minkä tahansa eläimen ottaessaan, ottaa sen karvoineen päivineen. Se ei ole kaapissa pidettävä esine, sellainen minkä laittaa komeroon silloin kun sitä ei tarvitse ja ottaa esille vain silloin kun sitä itse halajaa. Eläimen on saatava elää kokonaisvaltaisesti ja lajinomaisesti, sille on suotava liikuntaa ja toimintaa lajinsa mukaisesti. Sen on saatava kontakteja, virikkeitä ja täydellistä hyväksyntää pitäjiltään. Sen on saatava ymmärtävää huolenpitoa, hellyyttä ja inhimillistä kohtelua, paljon kyljessäoloa ja ihmisen ja muiden lajitovereiden läsnäoloa. Jos tätä ei eläinsuojelulaki vaadi tulkitsijoidensa mielestä, ei se kerro että eläintä pidetään hyvin ja kunnioittavasti. Se kertoo, että laki pykälineen on riittämätön eikä aja heikompien luojan luomien asiaa edes minimissään. Kaikkein eniten se kertoo siitä, että keskuudessamme on tunneköyhyyttä enemmän kuin pystyy käsittämään.

Mikään eläin ei kuulu häkkiin tai muuhunkaan ahtaaseen suljettuun olotilaan. Ei väliaikaisesti saatikka säilytyksellisesti. Ei kotioloissa eikä eläintarhassa. Saatikka kotieläin. Saatikka mikään eläin. Nämä ovat minun eläinsuojelupykäliäni enkä ainakaan minä muita pykäliä tarvitse.

Kaiken tulen ja tappuran lisäksi: jos joutuu eläimen ottaessaan hankkimaan tietoa dogmaattisista opeista ja lapsellisista johtaja- sun muista teorioista, on heikoilla jäillä. Jos itsellä ei ole intuitiota ja käsitystä inhimillisten olojen järjestämisestä lemmikilleen, on eläimenpito jätettävä sikseen. Jos ymmärrys puuttuu, on jätettävä eläin hankkimatta. Sen käsittää normiterve ihminen. Mutta entä narsisti, jolla ei ole kykyä tuntea empatiaa muiden kuin omaa elämäänsä kohtaan? Sille on kerrottava ettei ansaitse eläintä.

*******

Siitäpä tullaankin siihen hartaaseen toivomukseen, että lemmikkienkasvattajat kaikella ammattitaidollaan olisivat myös ihmistuntijoita. Lemmikit annetaan vain tervepäisille ihmisille. Jaa että mitkä kriteerit ja miten määritellään? Tervepäisen kasvattajan tervepäisellä intuitiollapa tietenkin. En tunne yhtään tervepäistä kasvattajaa, joka olisi antanut kasvattinsa arveluttaviin oloihin. Tynnyrissä, komeroissa ja häkeissä kasvaneita seonneita koiria näkee maailmalla ja jopa omilla kotinurkillaankin liikaa. Se yksikin on siis liikaa.

"Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän."

Miksi ei jokainen koira voi saada hyvää ja arvoistaan elämää? Miksi toisilla koirilla on niin paljon huonompi tuuri kuin toisilla?

Koiraeläin, varsin virkeä otus...

"Laabanin spesiaalitemppu on napata kinnas/lapanen/sormikas/nakki pahaa aavistamattoman ihmisen kädestä. Hän tekee sen salamannopeasti, täysin yllättäen, tarkkailtuaan ensin salaa, että kinnas/lapanen/sormikas/nakki on valvomaton ja ihminen, jolla se on, on kiinnittänyt huomionsa muuhun kuin kädessään olevaan irralliseen yllämainittuun omaisuuteensa. Tänään Laaban on tehnyt sen kahdesti, koirapuistossa ja Rajasaaressa. Lapaset lähtivät, ja aivan vierailta kanssapuistoilijoilta... ; )". (Lainaus koirain kuvablogista.)

Koira on kerrassaan virkeä otus. Sen leikkikenttänä on koko maailma. Ja mitä avarampi maailma, sitä virkeämpi koira. Se keksii kepposia ja kavaluuksia ihmisen pään menoksi kun silmä välttää. Sen mielikuvitus on rajaton ottaessaan iloja irti sieltä mistä saa. Siksipä koiralle on tarjottava mahdollisimman paljon iloja irti otettaviksi. Ja luonnollisesti ihan heti pikkupennusta kotiin saapuessaan. Ja mieluummin runsaasti kuin liian vähän, käsittäen kaikki kodin tarve-esineet. Silloin Koira tuottaa aitoa iloa ihmiselleen ja mikä tärkeintä: ihminen koiralleen.

Kuten tyttären koira Laaban. Jo pitkään se on huvitellut nappaamalla ulkoiluttajansa kädestä puolihuolimattomasti pitelemänsä tarve-esineet kuten hanskat, pipot ja ruuat. Nyt se on laajentanut toimintaansa myös muiden koirien ulkoiluttajiin. Se on avartanut katsantokantaansa. Mikä on vallan ihailtavaa, koska se pystyy huomattavasti parempaan kuin ihminen.

Välillä ulkoiluttaja on ollut ovelampi ja tarkkaillut koiraa hanskaa kädestä ottaessaan. Oveluus on toiveajattelua ja koiran hämäysta. Koira itse asiassa tarkkailee sinua sinun tarkkaillessasi sitä. Kun luulet että koira on keskittynyt esim. mielenkiintoiseen kuoppaan, ja unohdat piteleväsi hanskakättä liian alhaalla, saatkin saman tein hyvästellä hanskasi. Se on koiran kuonossa matkalla kohti horisonttia. Eikä koiraa haittaa ollenkaan, että pakkanen on luja, ja että ihmisen käsi jäätyy ikävästi ilman hanskaa.

Juuri siksi olen pitänyt ja pidän koiraeläintä kotini vahvuudessa. Mitä enemmän annan koiran käyttää mielikuvitustaan ja nauttia fiksuudestaan, sitä enemmän opin itsekin.

Koiran- ja koiranomistajan kasvatusopas a là Reija

• Älä kasvata koiraasi, anna koiran kasvattaa sinua.
• Kasvakaa yhdessä viisaiksi ja ymmärtäväisiksi toisianne ja muita kohtaan.
• Kunnioittakaa toisianne, sekä arjessa että metsässä.
• Pitäkää huolta ettette sorru toistenne alistamiseen, mitätöimiseen tai eläimellistämiseen.
• Ole koirallesi pomo, mutta älä anna sen tiedostaa sitä. Yritä olla hieman fiksumpi kuin koirasi, jos se on mahdollista.
• Älä kasvata itseluottamustasi koirasi kustannuksella.
• Älkää aliarvioiko toistenne viisautta missään toimissanne.
• ”Kasvatus on käsite, joka viittaa tavoitteelliseen toimintaan, jonka tarkoituksena on muuttaa yksilön ominaisuuksia haluttujen päämäärien mukaisesti.” Huomioi että koiran tai minkään muunkaan elollisen ominaisuuksia ei ole tarkoitus muuttaa, vaan vahvistaa.
• Koira on niin viisas, että se ei tarvitse kasvatusta, se pystyy oppimaan tavoille pelkistään mallioppimalla sekä kohtuullisella lahjonnalla.
• Koiran viisaudesta kertoo se, että koira ei tarvitse uhkailua eikä kiristystä, pelkkä lahjonta riittää.
• Koiranomistajan on oltava niin viisas, että ymmärtää kohdella koiraansa kuin vertaistaan.
• Suurin kiitos koiranomistajalle on, että koira kohtelee ihmistään kuin vertaistaan, ei nöyristele, mielistele eikä pelkää.
• Koira ymmärtää huumoria, ja toivoo että omistajansa myös.
• Koiran ja koiranomistajan kannattaa kohdella toisiaan sillä silmällä, että jossain toisessa elämässä roolit ovat vaihtuneet toisin päin ; ).